Uskonto on uskomushoitoa

Näkisin niin, että uskonnonharjoitukseen liittyvä esirukous sairaan parantumisen puolesta ja sielunhoito, jota esim. pappi antaa pyynnöstä sairaalle ei ole uskomushoitoa, eikä sellaista toimintaa pidä kieltää, vaan se kuuluu uskonnonvapauden puolelle. Rukoilusta ja sielunhoidollisesta keskustelusta ei ole mitään haittaa eikä vaaraa sairaalle, eikä tähän tarvita mitään ikärajojakaan. –Uskomushoitojen kieltäminen

Uskoontulo on määritelmällisesti tosiasioiden, tiedon ja loogisen päättelyn hylkäämistä ja aktiivista vastustamista.

Eivät ihmiset, jotka ovat päätyneet siihen johtopäätökseen, että maa kiertää aurinkoa, kokoonnu keskenään hurmoshenkiseen tilaisuukseen löytääkseen ryhmästä vahvistusta ajatukselleen. He kuulevat asian, arvioivat perusteluita ja hyväksyvät sen tosiseikkana.

Sen sijaan ihmiset, jotka pitävät äärimmäisen väkivaltaista, seksuaalisesti kieroutunutta ja psykopaattista satuhahmoa elämää suurempana ja hänen fiktiivistä, pseudofilosofista poikaansa vapahtajana, kokoontuvat tällaisiin tilaisuuksiin.

Nämä ajatusrakennelmat ovat totaalisen pöyristyttäviä ja kertakaikkisen absurdeja. Sen vuoksi on välttämätöntä kokoontua yhteen, jotta joukossa tyhmyys saa rauhassa tiivistyä.

Tällaista sekopäiden konsortiota kutsutaan seurakunnaksi. Kun harhaiset älykääpiöt tuhoavat ympäriltään ihmisiä fyysisen ja henkisen väkivallan avulla, tätä kutsutaan uskonnoksi.

Sielunhoidolliseksi keskusteluksi sanotaan aivopesua, jossa viiden pennin matkasaarnaajien mielipuolisia väkivaltafantasioita runnotaan viattomien ihmisten psyykkeeseen.

Rukoiluksi kutsutaan loitsuja, joilla pyritään pitämään väkivaltainen, seksuaalisesti epäterve ja mielivaltaa harjoittava ominaisuus tästä jumalaksi kutsutusta hirviöstä loitolla.

Maailman käsittämättömin asia on se, miksi uskonnonvapaus kattaa ihmisten hyväksikäytön ja väkivallan.

Published by