Kuntavaalit lähestyvät

On kuntavaalien aika ja taas puolueet lupaavat yhtä hyvää ja kymmentä kaunista. On se mukavaa, kertakaikkiaan. Sote-uudistusta runnotaan kuin viimeistä päivää ja yhtä paljon myös vastustetaan. Vihreät ovat koulutusleikkauksia vastaan, ehdottomasti tietenkin, vaikka olivat niitä tekemässä itsekin. Tuolloin muutama vuosi sitten ne olivat ”kipeitä, mutta välttämättömiä” leikkauksia. Joskus tulee ajatella yhteistä hyvää ja kaikkien parasta, paitsi tietysti silloin, kun ollaan oppositiossa huutamassa.

Kuntavaalit ovat europarlamenttivaalien jälkeen kaikkein epäsuosituimmat vaalit, koska niillä on eniten merkitystä, jos ajatellaan yhtä ääntä ja sen aikaansaamaa vaikutusta. Mitä vähemmän merkitystä, sitä kiinnostuneempia suomalaiset ovat näistä asioista. Presidentinvaalit tietysti suosituimmat.

Helsingissä sentään tapahtuu jotain aidosti mielenkiintoista. Nimittäin kuntavaalit ovat piirun verran henkilökeskeisemmät, sillä samalla valitaan kaupungille pormestari. Vaihtoehdot ovat käytännössä Vihreiden Anni Sinnemäki ja Kokoomuksen Jan Vapaavuori.

Ainoat erot näiden ehdokkaiden välillä ovat raha-asiat. Sinnemäki ottaisi Helsingin kaupungille valtavia määriä, satoja miljoonia lainaa, tietämättä miten tämä koskaan maksetaan takaisin. Korot sentään maksetaan veroäyriä nostamalla, lainan lyhennyksistä ei ole vielä tietoa.

Tuskin Vapaavuori sen parempi olisi. Kokoomus on pitkään ollut tunnettu kovan linjan oikeistolaisesta talouspolitiikasta silloin kun on puhe puheista. Kun pitäisi siirtyä sanoista tekoihin, hyytyy konservatismi siihen ja alkaa lainan ottaminen ja ”palveluiden ylläpitäminen”. On Vapaavuori sentään jotain tehnyt, rahoittanut suomalaisia.

Helsinkiin tulee jatkuvasti valtava määrä uusia asukkaita ja kaupungistuminen -nimisen megatrendin seurauksena niitä tulisi vielä lisääkin, jos vain olisi paikkoja joissa asua.

Kysykää vaikka Soininvaaralta, Helsingin kaupungilla olisi ihan oikeaakin investointitarvetta eikä pelkästään laulua ja leikkiä. Ensin pitäisi vain päättää, että mitä rakennetaan ja minne.

Jos vasemmistolta kysytään, kaikki reguloidaan hengiltä ja jos jotain rakennetaan, se rakennetaan kaupungin toimesta. ”Kohtuuhintaista vuokra-asumista”, joka tarkoittaa, että osa maksaa kohtuullisesti ja loput sitten sen edestä. Jos tarvitset kohta kulutusluottoa vuokrasi maksamiseen, tiedät ketä syyttää.

PS. Sen kulutusluoton saa näppärästi vertailtua tästä. Jos lainaa joutuu asumismenoihin ottamaan kannattaa sitä hakea sieltä, missä se on edullisinta.

Investoiminen Suomeen

Suomen kilpailukyky on muutenkin surkea, olemme yhtä heikkoja kilpailukyvyltämme kuin 1990-luvun lamavuosina.

Johan on markkinat, sanoi vanhapiika. Suomen valtio elää luottokorttia vinguttamalla. Velkaa otetaan, velkaa saadaan, milloin tulee loppu.

Ei Suomen ongelmat talouskasvun kanssa rajoitu pelkästään velaksi elämiseen. Ongelmia on muitakin.

Ulkomaiset investoinnit hakeutuvat paikkaan, jossa riskin ja tuoton suhde on tasapainossa sijoittajan tavoitteiden kanssa. Riskiin vaikuttaa moni asia.

Oikeusvarmuus on keskeinen tekijä. Suomessa on ollut tapana, että viranomaisilla – erityisesti veroviranomaisilla – on paljon valtaa yksittäisissä tapauksissa. Perustuslaille annetaan piut paut, kun verokarhu arpoo takautuvasti hurjia tuloja itselleen.

Poliittista riskiä Suomeen sisältyy runsaasti. AY-liike pysäyttää koko maan halutessaan sen vastoin demokratiaa kahmaisemalla vallalla. Tämä on nähty kiky-sopimuksen tuskallisen synnyttämisen yhteydessä, mutta monessa muussakin yhteydessä.

Se, tuomitaanko syyttömiä rangaistukseen – eli maksamaan veroja, joita heille ei oikeusvaltion periaatteiden mukaan kuulu – on monta kertaluokkaa isompi asia, kuin se, onko pääministerin sukulaisilla bisnestä valtionyhtiön kanssa.

Silti bisneksistä jaksetaan kirjoittaa palstamillimetrejä kilometrikaupalla.

Tyhmä kansa, tyhmäksi jää.

Eläkeläisten asema – kommentit

Iltalehden mielipidepalstoilla jotkut eläkeläiset kertovat aikovansa tappaa itsensä, kun Sipilän leikkurien takia rahat eivät riitä elämiseen ensi vuonna. En sitä ihmettele. Ennustankin itsemurhien ja ennenaikaisten kuolemien lisääntyvän ensi vuodesta alkaen, kun rahat eivät riitä asumiseen, ruokaan ja muuhun elämiseen sekä hoitoihin ja lääkkeisiin. Ihan kuin köyhät eläkeläiset haluttaisiin ehdoin tahdoin asettaa huonoon ja suorastaan kestämättömään tilanteeseen, jotta he kuolisivat ennenaikaisesti. -Asumistuen leikkaus

Kirjoittajalta on lähtenyt mopo perusteellisesti keulimaan kvalitatiivista tutkimusta tehdessä. Iltalehden mielipidepalsta ei ole hyvä lähde. Sinne ihmiset kirjoittavat kaikenlaista.

Tänään työikäinen nuori laittaa euron työeläkemaksuna (TyEL) valtion kassaan kasvamaan eläketurvaksi. Nykyisen laskelman mukaan, eli mahdollisesti, nuoren työssäkäyvän raha kasvaa kaksinkertaiseksi.

Mahdollisesti. Jos kaikki menee putkeen. Täyttä varmuutta ei ole siitä, koska tuosta kahdesta eurosta pääsee nauttimaan, vai pääseekö ollenkaan. Eläkejärjestelmä natisee liitoksissaan, mikäli syntyvyys pysyy samanlaisena, julkisen sektorin koko kasvaa tätä tahtia ja eliniän kasvu pysyy samana.

Toisaalta nyt eläkkeelle jäävä saa varmasti kuusinkertaisena tuon saman sijoittamansa euron. Varmasti siksi, että maksun aika on nyt, eikä neljänkymmenen vuoden kuluttua, kuten ensimmäisessä esimerkissä.

Suomessa on varmasti eläkeläisiä, joilla on huono tilanne. Heitä tulee auttaa. Keskustelupalstoille kirjoitetut itsemurhauhkaukset tai valtiollisen propagandakoneen valehtelu eläkeläisten tilanteesta eivät voi olla poliittisen päätöksenteon välineitä.

Kokoomusnuoret – kommentit

Heti kun kokoomusnuoret pääsevät vallankahvaan kokoomuksessa niin perustulot saa unohtaa ja kaikki sosiaaliturva lentää kuin leppäkeihäs pihalle Suomen yhteiskunnasta ja jokainen on omillaan ja pärjää miten pärjää tai kuolee sitten pois jos ei pärjää, eikä perhe tai suku avusta. –Sosiaaliturva

SosiaaliturvaSuomessa on yksi maailman suurimmista julkisista sektoreista. Jos julkisen sektorin koko puolitettaisiin, se olisi saman kokoinen kuin Sveitsissä – joka ei muuten ole mikään kehitysmaa sekään.

Kuten kaikkiin poliittisiin nuorisojärjestöihin, myös kokoomusnuoriin kuuluu monenlaista viheltäjää. Myös epävireistä. Talousliberaalien kokoomuslaisten keskuudessa on enemmänkin ajatus siitä, että valtion tulisi keskittyä ydinasioihin: nimenomaan kaikkein heikoimmista huolenpitämiseen. Ei massiivisiin yritystukiin, keskiluokan pulskistamiseen tai työssäkäyvien suojeluun työttömiltä (ay-liikkeen keskeinen tavoite).

Joskus tuntuu, että kansalaisille tulisi postittaa budjettikirja ja rakentaa siitä yksi A4-kokoinen vihkonen, jossa luvut käytäisiin läpi. Koskaan, milloinkaan, ikinä, ei Suomessa ole käytetty sosiaaliturvaan niin paljon rahaa kuin nyt.

Esimerkiksi helsinkiläisistä vuokra-asujista 60% saa asumistukea. Asumistuen kulut kasvavat jatkuvasti. Samalla vuokrat nousevat tähtitieteellisiksi aiheuttaen hyvinvointitappioita usealla eri mekanismilla kaikille. Silti huuto ei lopu – sosiaaliturva muka pienenee ja köyhät laitetaan kyykkyyn.

Koskaan, ikinä, milloinkaan ei Suomessa ole ollut niin hyvä olla pienituloinen, kuin juuri nyt. Valitus ei silti lopu.

Kukapa tosiasioita kaipaisi – puhumattakaan luvuista.

Tasavero vs. progressiivinen vero

Verotus on aihe, josta saa aikaan kiivasta debattia – ehdotit mitä tahansa, argumentteja löytyy puolesta ja vastaan. Tämä johtunee siitä, että harvassa aihealueessa yhdistyy pragmaattinen asioiden hoitaminen eli yhteiskunnan palveluiden ja rakenteiden rahoitus, sekä eettiset ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset.

Tasavero on prosenteissa mitattuna sama kaikille. Toki suurituloiset maksavat enemmän euroissa, mutta prosentti pysyy kaikille samana.

Joissain veroparatiisimaissa tosin on käytössä järjestelmä, jossa kaikki yritykset maksavat euroissa saman verran. Tällaiset maat ovat käytännössä aina OECD:n mustalla listalla.

Progressiivinen verotus tarkoittaa, että veroprosentti nousee tulojen noustessa. Suomessa tällainen järjestelmä on käytössä ja vieläpä maailmanlaajuisesti tarkasteltuna varsin kireänä versiona.

Toisaalta Suomessa on käytössä tasavero – nimittäin kunnallisvero. Kunnallisveroprosentti pysyy aina samana kunnan sisällä. Se tosin tavalliselle palkansaajalle ei näyttäydy sellaisena.

Myös yrityksillä on tasavero. Kaikki yritykset maksavat 20% tuloksestaan veroa. Sellaisia maita, joissa yritysvero olisi progressiivinen, ei juuri löydy. Se kannustaisi muuttamaan hyvät bisnekset pois maasta ja pitämään huonot.

Pääomatulovero on lähellä tasaveroa, mutta siihenkin on tehty progressioita. Pääomatuloveron ongelma on siinä, että järjestelmään on leivottu porkkanoita, joilla osan tuloista saa verovapaasti. Mikäli näitä verovapaita osinkoja tai muita etuja – kuten asunnon luovutusvoiton verovapautta – ei pääse hyödyntämään, vero on verrattain erittäin korkea.

Argumentteja voi aiheesta esittää lähes loputtomasti puolesta ja vastaan. Taloustieteellisessä mielessä taloudellinen toimeliaisuus laskee verotuksen kiristyessä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun ihmisillä on vähemmän syitä tehdä työtä tai sijoittaa rahojaan riskipitoisiin kohteisiin kuten yrityksiin, näin myös tehdään vähemmän. Tällöin yhteiskunnan hyvinvointi laskee.

Erilaisia eettisiä ja moraalisia perusteluita kaikkien osallistumisesta, veronmaksukyvystä ja siitä, että kukin kantaa kortensa kekoon, voi esittää loputtomiin. Nämä argumentit ovat usein vastakkaisia taloustieteellisen näkemyksen kanssa. Toki jokainen verojärjestelmä on pohjimmiltaan kompromissi erilaisista näkökulmista, kuten kuuluukin olla.

Kulutusluotto vs. luottokortti – argumentteja luottokortin puolesta

talouden_elvytysJokainen kuluttaja tekee elämänsä aikana useita suuria hankintoja. Tällaisia ovat mm. kodin kalusteet ja kodinkoneet, autoiluun liittyvät korjaukset, tietyt remontit, ulkomaanmatkat ja monet muut yli tuhannen euron hankinnat.

Toki samaan sarjaan kuuluu myös asunnon ja auton hankinta, mutta ne eivät kuulu tämän aiheen alle suuremmasta rahoitustarpeesta johtuen.

Ikuisuuskysymys on, tulisiko Matti Meikäläisen rahoittaa tämänkaltaiset menoerät käyttämällä luottokorttia vai hakemalla erikseen kulutusluottoa.

Vastauksia on yhtä monta kuin vastaajia.

Muutamia hyviä argumentteja luottokortin puolesta löytyy – tietysti löytyy vastaankin. Tärkein kulutusluoton puolesta puhuva seikka on se, ettei luottokortille saa sellaista luottorajaa, joka kulloisenkin hankinnan mahdollistaa. Tällöin tulee ”tyytyä” siihen, mikä on mahdollista.

Luottokortin hyvä puoli on se, että sen käyttäminen on pääsääntöisesti edullista. Riippuen jonkin verran kortista, mutta usein lyhyitä pätkiä, alle 45 päivää kestävä luotto on täysin maksutonta. Kulutusluotossa tässä vaiheessa olisi tullut jo tilin perustamiskustannukset, muut maksut ja potentiaalisesti korkeakin korko maksettavaksi.

Luottokortin ansaintalogiikka luottoyhtiön näkökulmasta ei perustu pelkästään korkoon vaan kauppiaalta perittäviin maksuihin. Nämä maksut ovat prosentin tai kalliimpien korttien tapauksessa useita prosentteja maksun suuruudesta.

Jos ostat vaikka sohvan hintaan 1000€, luottoyhtiö saattaa päästä vetämään välistä 25€. Sinulle tämä näkyy halvempana korkona, erilaisina kanta-asiakasetuina kuten pisteinä – ja kalliimpina tuotteiden hintoina, mutta se on eri artikkelin aihe.

Kannattaa huomioida, että joissain luottokorteissa on erittäin korkeat korot ns. maksuaikaominaisuuden jälkeen. Tämän tulisi vaikuttaa oikean luottokortin valitsemiseen.

Erilaiset luottokorttien vertailut auttavat tekemään järkevän päätöksen asiassa.

Yksi argumentti luottokortin valinnan puolesta on se, että voit valita maksuaikataulun itse. Kulutusluotoissa pääsee joustavasti valitsemaan takaisinmaksuajan ja usein lainaa voi lyhentää nopeammin tai valita maksuvapaita kuukausia, mutta luottokortin joustavuuteen on hankala päästä. Luottokortin laskun tullessa pääset käytännössä itse valitsemaan, paljonko haluat velkaa jättää ja paljonko sitä lyhennät.

Tämän artikkelin lähteenä on käytetty luottokortti.org -sivustoa.