Uskomushoitojen kieltäminen

Uskomushoito: kieltäminen vai salliminen? Pitäisikö uskomushoito kieltää tai ainakin rajoittaa uskomushoidon käyttämistä? Uskomushoito ja kuluttajansuoja – onko kuluttajansuojaa kunnolla edes?

On pelättävissä, että oikeudellinen sääntely uskomushoito -palveluissa on kovin puutteellista ja kuluttajansuojaa pitäisi ehdottomasti parantaa.  Olen sitä mieltä, että lapsia ja vakavasti sairaita ihmisiä ei saisi ”hoitaa” uskomushoidolla, vaan nimenomaan näyttöön ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvalla lääketieteellä ainoastaan. On kyse ihmisten elämästä ja kuolemasta näissä uskomushoito -asioissa. On selvää, että uskomushoito -palveluntarjoaja toimii ammatillisesti paremmilla tiedoilla ja nimenomaan voittoa tavoitellen työllään, ja kuluttaja-asiakas on heikossa asemassa ja hänen tietonsa ovat vajavaisia.

Uskomushoito -asiakkaan kannalta kuluttajansuojelussa oleellista on, että uskomushoito -palveluntarjoajan on oltava mainonnassaan rehellinen, asiallinen ja totuudessa pysyvä. Lisäksi uskomushoito -palveluntarjoajan tuotteen / palvelun on oltava turvallinen sekä virheetön. Ongelman sattuessa uskomushoidolla hoidetun asiakkaan on saatava oikeudenmukainen kohtelu. Mutta jos uskomushoito -palveluntarjoajan potilas kuolee niin milläs sen korvaat?!

Ongelmallista uskomushoito -kuluttajansuojan suhteen on, että kuluttajalla ei ole suojaa irrationaalisten päätöksien tekemisestä ja niiden seurauksista, ja kuluttaja on heikossa asemassa, jos hän on sortunut uskomaan esimerkiksi että homeopatia parantaa diabeteksen tai psykoosin. Kuluttajansuojalainsäädäntö pitää kuluttajaa rationaalisena toimijana.

 

Uskomushoito kieltäminen – tarvitaanko lakia vai miten kuluttajansuojaa pitäisi parantaa?

Olen sitä mieltä, että uskomushoito -palveluntarjoajien valvontaa ja uskomushoidon käytön sallimista pitäisi kyllä tiukentaa. Lapsilta ja vakavasti sairailta pitäisi ainakin kieltää uskomushoito, koska pieleen menneen tai ylipäätään täyttä huuhaata olevan uskomushoidon seuraukset voivat olla todella vakavia. Tässä kohtaa tosin ongelma on, että mihin raja vedetään, mikä sairaus on niin vakava, että uskomushoitoa ei siihen tulisi sallia tarjottavan? Ainakin syöpä, diabetes, psykoosit yms. voisivat minun mielestäni olla sellaisia sairauksia, joissa otsikon aiheen ”uskomushoito kieltäminen” mukaisesti pitäisi uskomushoito kieltää lailla.

Uskomushoito kieltäminen – mihin raja vedetään, mikä on uskomushoitoa ja mikä ei ole?

Näkisin niin, että uskonnonharjoitukseen liittyvä esirukous sairaan parantumisen puolesta ja sielunhoito, jota esim. pappi antaa pyynnöstä sairaalle ei ole uskomushoitoa, eikä sellaista toimintaa pidä kieltää, vaan se kuuluu uskonnonvapauden puolelle. Rukoilusta ja sielunhoidollisesta keskustelusta ei ole mitään haittaa eikä vaaraa sairaalle, eikä tähän tarvita mitään ikärajojakaan.

Sen sijaan esimerkiksi homeopatia, korvavalot, enkeliterapia yms. uskomushoito, jota markkinoidaan vaikuttavana ja toimivana hoitona monenlaisiin ja jopa vakaviin sairauksiin pitäisi laittaa suurennuslasin alle ja tuollainen uskomushoito joutaisi tulla kielletyksi. Tai jos niiden totaalinen kieltäminen ei ole mahdollista, niin ainakin niiden käyttöä pitäisi rajoittaa rajaamalla tuollainen uskomushoito ”fiiliksen”,  mielialan kohentamiseen ja potilaan saamaan hyvää tekevään tunteeseen, että uskomushoito -palveluntarjoaja välittää, antaa aikaa ja kuuntelee potilastaan. Tuollaisena uskomushoito on jokseenkin harmitonta, ja kaikenlainen uskomushoito pitää velvoittaa tulemaan tehdyksi oikean lääkärin valvonnassa ja kokonaisvastuussa.

Muokkaus 12.12. Samaa on käsitellyt useissa kirjoituksissa, mm. tässä, Roskatiede-blogi.