Kuntavaalit lähestyvät

On kuntavaalien aika ja taas puolueet lupaavat yhtä hyvää ja kymmentä kaunista. On se mukavaa, kertakaikkiaan. Sote-uudistusta runnotaan kuin viimeistä päivää ja yhtä paljon myös vastustetaan. Vihreät ovat koulutusleikkauksia vastaan, ehdottomasti tietenkin, vaikka olivat niitä tekemässä itsekin. Tuolloin muutama vuosi sitten ne olivat ”kipeitä, mutta välttämättömiä” leikkauksia. Joskus tulee ajatella yhteistä hyvää ja kaikkien parasta, paitsi tietysti silloin, kun ollaan oppositiossa huutamassa.

Kuntavaalit ovat europarlamenttivaalien jälkeen kaikkein epäsuosituimmat vaalit, koska niillä on eniten merkitystä, jos ajatellaan yhtä ääntä ja sen aikaansaamaa vaikutusta. Mitä vähemmän merkitystä, sitä kiinnostuneempia suomalaiset ovat näistä asioista. Presidentinvaalit tietysti suosituimmat.

Helsingissä sentään tapahtuu jotain aidosti mielenkiintoista. Nimittäin kuntavaalit ovat piirun verran henkilökeskeisemmät, sillä samalla valitaan kaupungille pormestari. Vaihtoehdot ovat käytännössä Vihreiden Anni Sinnemäki ja Kokoomuksen Jan Vapaavuori.

Ainoat erot näiden ehdokkaiden välillä ovat raha-asiat. Sinnemäki ottaisi Helsingin kaupungille valtavia määriä, satoja miljoonia lainaa, tietämättä miten tämä koskaan maksetaan takaisin. Korot sentään maksetaan veroäyriä nostamalla, lainan lyhennyksistä ei ole vielä tietoa.

Tuskin Vapaavuori sen parempi olisi. Kokoomus on pitkään ollut tunnettu kovan linjan oikeistolaisesta talouspolitiikasta silloin kun on puhe puheista. Kun pitäisi siirtyä sanoista tekoihin, hyytyy konservatismi siihen ja alkaa lainan ottaminen ja ”palveluiden ylläpitäminen”. On Vapaavuori sentään jotain tehnyt, rahoittanut suomalaisia.

Helsinkiin tulee jatkuvasti valtava määrä uusia asukkaita ja kaupungistuminen -nimisen megatrendin seurauksena niitä tulisi vielä lisääkin, jos vain olisi paikkoja joissa asua.

Kysykää vaikka Soininvaaralta, Helsingin kaupungilla olisi ihan oikeaakin investointitarvetta eikä pelkästään laulua ja leikkiä. Ensin pitäisi vain päättää, että mitä rakennetaan ja minne.

Jos vasemmistolta kysytään, kaikki reguloidaan hengiltä ja jos jotain rakennetaan, se rakennetaan kaupungin toimesta. ”Kohtuuhintaista vuokra-asumista”, joka tarkoittaa, että osa maksaa kohtuullisesti ja loput sitten sen edestä. Jos tarvitset kohta kulutusluottoa vuokrasi maksamiseen, tiedät ketä syyttää.

PS. Sen kulutusluoton saa näppärästi vertailtua tästä. Jos lainaa joutuu asumismenoihin ottamaan kannattaa sitä hakea sieltä, missä se on edullisinta.

Investoiminen Suomeen

Suomen kilpailukyky on muutenkin surkea, olemme yhtä heikkoja kilpailukyvyltämme kuin 1990-luvun lamavuosina.

Johan on markkinat, sanoi vanhapiika. Suomen valtio elää luottokorttia vinguttamalla. Velkaa otetaan, velkaa saadaan, milloin tulee loppu.

Ei Suomen ongelmat talouskasvun kanssa rajoitu pelkästään velaksi elämiseen. Ongelmia on muitakin.

Ulkomaiset investoinnit hakeutuvat paikkaan, jossa riskin ja tuoton suhde on tasapainossa sijoittajan tavoitteiden kanssa. Riskiin vaikuttaa moni asia.

Oikeusvarmuus on keskeinen tekijä. Suomessa on ollut tapana, että viranomaisilla – erityisesti veroviranomaisilla – on paljon valtaa yksittäisissä tapauksissa. Perustuslaille annetaan piut paut, kun verokarhu arpoo takautuvasti hurjia tuloja itselleen.

Poliittista riskiä Suomeen sisältyy runsaasti. AY-liike pysäyttää koko maan halutessaan sen vastoin demokratiaa kahmaisemalla vallalla. Tämä on nähty kiky-sopimuksen tuskallisen synnyttämisen yhteydessä, mutta monessa muussakin yhteydessä.

Se, tuomitaanko syyttömiä rangaistukseen – eli maksamaan veroja, joita heille ei oikeusvaltion periaatteiden mukaan kuulu – on monta kertaluokkaa isompi asia, kuin se, onko pääministerin sukulaisilla bisnestä valtionyhtiön kanssa.

Silti bisneksistä jaksetaan kirjoittaa palstamillimetrejä kilometrikaupalla.

Tyhmä kansa, tyhmäksi jää.

Suomi tuhoutuu?

Suomi tuhoutuu, nimittäin taloudellisesti ja sitä myöten tuhoutuu Suomen hyvinvointivaltio ja kaikki romahtaa muutamassa vuodessa ja Suomi taantuu kurjuuteen. Vai oletko sinä eri mieltä Suomen tuhoutumisesta? Oletko optimisti? Minä olen realistinen pessimisti ja mielestäni oikeassa, eikä pessimisti pety koskaan. Kun kaikki menee, kuten pessimisti sanoo niin hän voi todeta olleensa oikeassa ja jos jonkin ihmeen kautta asiat menevätkin paremmin niin pessimisti voi yllättyä iloisesti.

Suomi tuhoutuu: Björn Wahlroosin ja Suomen Pankin arviot

suomi_tuhoutuuJo Björn Wahlroos on todennut, että Suomen taloudelliset ongelmat ovat niin suuria, että on miltei mahdotonta enää saada nostettua Suomea talousahdingon kuopasta kasvu-uralle. Minullekin on tullut selväksi, että Suomi ei tästä enää koskaan nouse. Björn Wahlroos on nähdäkseni aivan oikeassa ennustuksessaan.

Suomen Pankin pitkän aikavälin ennusteessa nähdään, että Suomen talous kasvaa 1% verran vuodessa aina 2030-luvulle asti, mikä on käytännössä mitätöntä talouskasvua ja johtaa siihen, että Suomi tuhoutuu eikä hyvinvointivaltioon ole enää varaa. Hyvinvointivaltion ylläpito vaatisi 3-3,5% vuotuista talouskasvua, eikä 1% talouskasvu riitä mihinkään. Velkaantuminen jatkuisi Kreikan tasoisesti, sikäli kuin Suomi saisi enää lainattua rahaa mistään ja sikäli kuin EU-komissio sallisi Suomen ottavan lisää velkaa.

Suomi tuhoutuu: Pohjolan Kreikka ja Euroopan sairas – tai kuoleva – valtio

Suomi on vielä ainakin vahva valtio, jossa verotus ja sosiaaliturva toimivat (sosiaaliturva pitkälti velkarahalla ja varsinkin himoverottamalla hyvätuloisilta sosiaalisia tulonsiirtoja varten). Mutta nopeaa vauhtia velkaantuva Suomi tuhoutuu ja on Euroopan sairas tai jopa kuoleva maa, joka on peruuttamattomasti Kreikan tiellä ja romahdus on tapahtumassa 1-5 vuoden sisällä. Suomen velkaantumisvauhti on Euroopan ennätysluokkaa, mutta on todennäköistä, että EU-komissio ja IMF tulevat istumaan hallituksen pöytään ja saneeraamaan Suomea oikein urakalla. Se tietää takuuvarmasti loppua julkisille palveluille ja kalliille sosiaalisille tulonsiirroille, ja eläkkeetkin leikataan rajusti.

Suomi tuhoutuu: Carl Haglundin (rkp) synkeä näkemys säästöjen vaikuttavuudesta

Eilen (6.6.15) rkp:n puheenjohtaja Carl Haglund sanoi, että hän ei usko Sipilän hallituksen ajamisen rakennemuutoksien kuten soten aikaansaavan miljardien säästöjä ainakaan tämän vaalikauden aikana. Hallitus epäonnistuu säästöjen saamisessa rakennemuutoksilla, ja edessä ovat todella rajut korjausliikkeet julkiseen talouteen. Olen samaa mieltä Haglundin kanssa ja nämä Sipilän leikkurien nykyiset säästöt (4-5,5 miljardia valtolta, 1-2 miljardia kunnilta) ovat pelkkää näpertelyä, joka ei riitä taittamaan velkaantumista ja tasapainottamaan julkista taloutta. On aivan harhaista luulla, että lyhyessä ajassa saataisiin rakennemuutoksilla monen miljardin säästöjä.

Suomi tuhoutuu: sosiaaliturvan/sosiaalisten tulonsiirtojen loppu on väistämätöntä

Koska siis Suomi tuhoutuu taloudellisesti eikä talouden kutistuva potentiaali riitä ylläpitämään nykyistä paisunutta ja kallista hyvinvointivaltiota palveluineen ja tulonsiirtoineen niin on päivänselvää, että tulee loppu sosiaaliturvalle. Eikä mikään ns. perustulo tule koskaan voimaan eikä sellaiseen ole varaa tässä korviaan myöten velkaantuneessa valtiossa, joka on luisumassa kehitysmaatasolle rapistuvine infrastruktuureineen.

Kun Sipilän hallituksen leikkurit leikkaavat ensisijaisia tuloja kuten eläkkeitä ja työttömyysturvaa säästöjen saamiseksi niin on selvää, että toisella puolen Kelan ja kuntien kustannukset toimeentulotuen muodossa kasvavat räjähdysmäisesti. Sadat tuhannet työttömät ja miljoona eläkeläistä kun rynniin hakemaan Kelasta toimeentulotukea ja kunnilta harkinnanvaraista toimeentulotukea niin nuo sosiaaliturvamenot pomppaavat pilviin. Mutta ei se onnistu eikä EU-komissio salli Suomen ottavan lisävelkaa toimeentulotukimenojen kattamiseksi velalla kun verorahat eivät riitä eläkeläisten ja muun passiiviväestön elättämiseen.

Ei sitä toimeentulotukea riitä kaikille yli miljoonalle eläkeläiselle ja sosiaalisten tulonsiirtojen varassa elävälle eikä Kela tai kunta pysty sitä koko vuoden jokaisena kuukautena tarjoamaan. Aivan selvää pässinlihaa tämäkin, joten Suomessa alkaa ihmisiä kuolla ennen aikojaan nälkään ja kodittomuuteen, kun ei ole varaa asuinkustannuksiin eikä ruokaan.

Suomi tuhoutuu: ei yhteiskuntsopimusta ay-liikkeen vastustuksen takia -> talous romahtaa eikä Sipilä onnistu

Sipilän hallituksen kuningasidea ja tavoite on yhteiskuntasopimus työmarkkinajärjestöjen kanssa, jotta Suomen kilpailukykyä ja tuottavuutta saataisiin kohennettua. Mutta ei, Suomi tuhoutuu kun ay-liike ei jaa hallituksen tilannekuvaa ja ay-liike itsekeskeisesti ja lyhytnäköisesti sahaa poikki omaa oksaansa kieltäymällä työajan pidennyksistä palkkoja nostamatta eli sisäisestä devalvaatiosta. Ennustan, että mitään yhteiskuntasopimusta ei koskaan saada tehtyä eikä kilpailukykyvajetta saada korjattua. Suomen kilpailukyky on muutenkin surkea, olemme yhtä heikkoja kilpailukyvyltämme kuin 1990-luvun lamavuosina.

Koska kilpailukykyä ei saada parannettua ay-liikkeen vastustaessa kaikkea niin siitä seuraa, että Sipilän leikkurit lähtevät lisäleikkauksia tekemään 1,5 miljardin euron edestä, eikä Suomeen saada ulkomaisia eikä kotimaisia investointeja. Ja kun ei kukaan tänne investoi, niin talous ei kasva, työllisyys ei parane ja Suomi romahtaa kehitysmaatasolle.

Kas siinä hieno tulevaisuudenkuva Suomelle lisättynä vielä rikollisuuden, mielenosoituksien, lakkojen ja muiden levottomuuksien kasvavalla lisääntymisellä. Maa ajautuu kaaokseen kun sosiaaliturva loppuu. Niin että mielenrauhaa ja ruusuisia unia vaan.

Rahapelien lisenssimarkkina

Mitä julkisen sektorin tehtäväksi kuuluu? (Kysymykseen vastaa perusteellisimmin Libera, joka luettelee hirvittävän määrän erilaisia toimialoja, joille valtio on työntänyt karvaiset näppinsä.)

rahapeli-monopoliTänään keskitymme rahapeleihin. Kaikkiin niihin: bingohalleihin, raveista vedonlyöntiin (eli totoon), hedelmäpeleihin netissä, pitkävetoon, blackjackiin, Helsingin rautatieasemaa vastapäätä sijaitsevaan Grand Casinoon… kaikkiin näihin valtiolla on monopoli.

Totopelit eli hevosurheilun vedonlyönnin järjestää Fintoto. Hedelmäpelit marketeissa ja kapakoissa, Ässäarvat sun muut sekä nettikasinoa pyörittää RAY. Vedonlyöntiä, lottoa ja sensellaista taas Veikkaus.

Aiemmin mainittuja bingohalleja Suomessa pyörittävät yleishyödylliset yhteisöt, joilla on siihen lupa.

Uhkapelien järjestelminen on vain yksi, mutta uhkapelialan yritysten yhdistymisen vuoksi juuri nyt ajankohtainen, esimerkki valtion monopolista. Tällaista monopolia ei ole kaikkialla maailmassa, sillä monessa maassa kuten Tanskassa, Briteissä ja Virossa on käytössä lisenssijärjestelmä.

RAY:n mielestä nykyjärjestelmä on täydellinen. Miksipä ei olisi. Jos olisin Suomen ainoa saippuakauppias, valtio estäisi muiden saippuan myynnin ja saisin 35 000€ kuukaudessa palkkaa pesuaineiden myymisestä, olisin varmasti taipuvainen uskomaan, että valtio on järjestänyt saippua-asian erinomaisen hyvin.

Tätä monopolia perustellaan kansanterveydellisillä syillä ja hyväntekeväisyydellä. Kansanterveydelliset seikat ovat käytännössä riippuvuuden ehkäisyä. Siinä valtion track record on kerta kaikkiaan surkea sekä uhkapelien osalta että toisen vastaavanlaisen riippuvuuden ehkäisyyn perustetun Alkon osalta.

Hyväntekeväisyys on taas asia erikseen. Monopolin keräämät tuotot ovat käytännössä verotuloa. On aiheellinen kysymys, voiko verotuloa käyttää hyväntekeväisyyteen. Vastaus on ei. Tällaista toimintaa kutsutaan sosiaaliturvaksi, julkiseksi palveluksi tai tueksi, mutta ei hyväntekeväisyydeksi.

Eihän asumistukikaan ole hyväntekeväisyyttä. Miksi RAY:n tuki vammaisten järjestölle olisi sitä?

Sen sijaan yksityiset yritykset, myös pelialan sellaiset, voivat vapaaehtoisesti harjoittaa hyväntekeväisyyttä. Näin tekee, tai ainakin ilmoittaa tekevänsä (lähde alhaalla), eräs suomalainen nettikasino, joka on lahjoittanut ainakin Lastensairaalalle merkittävän summan.

Mittapuu varmasti on erilainen pienen internet-casinon tapauksessa verrattuna RAY:n massiivisiin voittoihin, mutta perusidea pysyy samana. Kysymys ei ole, ”onko oikein vapauttaa rahapelit kilpailulle?”. Kysymys on ”tuottaako lisenssijärjestelmä yhteiskunnalle enemmän kokonaisetua kuin monopoli?”.

Uskonto on uskomushoitoa

Näkisin niin, että uskonnonharjoitukseen liittyvä esirukous sairaan parantumisen puolesta ja sielunhoito, jota esim. pappi antaa pyynnöstä sairaalle ei ole uskomushoitoa, eikä sellaista toimintaa pidä kieltää, vaan se kuuluu uskonnonvapauden puolelle. Rukoilusta ja sielunhoidollisesta keskustelusta ei ole mitään haittaa eikä vaaraa sairaalle, eikä tähän tarvita mitään ikärajojakaan. –Uskomushoitojen kieltäminen

Uskoontulo on määritelmällisesti tosiasioiden, tiedon ja loogisen päättelyn hylkäämistä ja aktiivista vastustamista.

Eivät ihmiset, jotka ovat päätyneet siihen johtopäätökseen, että maa kiertää aurinkoa, kokoonnu keskenään hurmoshenkiseen tilaisuukseen löytääkseen ryhmästä vahvistusta ajatukselleen. He kuulevat asian, arvioivat perusteluita ja hyväksyvät sen tosiseikkana.

Sen sijaan ihmiset, jotka pitävät äärimmäisen väkivaltaista, seksuaalisesti kieroutunutta ja psykopaattista satuhahmoa elämää suurempana ja hänen fiktiivistä, pseudofilosofista poikaansa vapahtajana, kokoontuvat tällaisiin tilaisuuksiin.

Nämä ajatusrakennelmat ovat totaalisen pöyristyttäviä ja kertakaikkisen absurdeja. Sen vuoksi on välttämätöntä kokoontua yhteen, jotta joukossa tyhmyys saa rauhassa tiivistyä.

Tällaista sekopäiden konsortiota kutsutaan seurakunnaksi. Kun harhaiset älykääpiöt tuhoavat ympäriltään ihmisiä fyysisen ja henkisen väkivallan avulla, tätä kutsutaan uskonnoksi.

Sielunhoidolliseksi keskusteluksi sanotaan aivopesua, jossa viiden pennin matkasaarnaajien mielipuolisia väkivaltafantasioita runnotaan viattomien ihmisten psyykkeeseen.

Rukoiluksi kutsutaan loitsuja, joilla pyritään pitämään väkivaltainen, seksuaalisesti epäterve ja mielivaltaa harjoittava ominaisuus tästä jumalaksi kutsutusta hirviöstä loitolla.

Maailman käsittämättömin asia on se, miksi uskonnonvapaus kattaa ihmisten hyväksikäytön ja väkivallan.

Eläkeläisten asema – kommentit

Iltalehden mielipidepalstoilla jotkut eläkeläiset kertovat aikovansa tappaa itsensä, kun Sipilän leikkurien takia rahat eivät riitä elämiseen ensi vuonna. En sitä ihmettele. Ennustankin itsemurhien ja ennenaikaisten kuolemien lisääntyvän ensi vuodesta alkaen, kun rahat eivät riitä asumiseen, ruokaan ja muuhun elämiseen sekä hoitoihin ja lääkkeisiin. Ihan kuin köyhät eläkeläiset haluttaisiin ehdoin tahdoin asettaa huonoon ja suorastaan kestämättömään tilanteeseen, jotta he kuolisivat ennenaikaisesti. -Asumistuen leikkaus

Kirjoittajalta on lähtenyt mopo perusteellisesti keulimaan kvalitatiivista tutkimusta tehdessä. Iltalehden mielipidepalsta ei ole hyvä lähde. Sinne ihmiset kirjoittavat kaikenlaista.

Tänään työikäinen nuori laittaa euron työeläkemaksuna (TyEL) valtion kassaan kasvamaan eläketurvaksi. Nykyisen laskelman mukaan, eli mahdollisesti, nuoren työssäkäyvän raha kasvaa kaksinkertaiseksi.

Mahdollisesti. Jos kaikki menee putkeen. Täyttä varmuutta ei ole siitä, koska tuosta kahdesta eurosta pääsee nauttimaan, vai pääseekö ollenkaan. Eläkejärjestelmä natisee liitoksissaan, mikäli syntyvyys pysyy samanlaisena, julkisen sektorin koko kasvaa tätä tahtia ja eliniän kasvu pysyy samana.

Toisaalta nyt eläkkeelle jäävä saa varmasti kuusinkertaisena tuon saman sijoittamansa euron. Varmasti siksi, että maksun aika on nyt, eikä neljänkymmenen vuoden kuluttua, kuten ensimmäisessä esimerkissä.

Suomessa on varmasti eläkeläisiä, joilla on huono tilanne. Heitä tulee auttaa. Keskustelupalstoille kirjoitetut itsemurhauhkaukset tai valtiollisen propagandakoneen valehtelu eläkeläisten tilanteesta eivät voi olla poliittisen päätöksenteon välineitä.

Kokoomusnuoret – kommentit

Heti kun kokoomusnuoret pääsevät vallankahvaan kokoomuksessa niin perustulot saa unohtaa ja kaikki sosiaaliturva lentää kuin leppäkeihäs pihalle Suomen yhteiskunnasta ja jokainen on omillaan ja pärjää miten pärjää tai kuolee sitten pois jos ei pärjää, eikä perhe tai suku avusta. –Sosiaaliturva

SosiaaliturvaSuomessa on yksi maailman suurimmista julkisista sektoreista. Jos julkisen sektorin koko puolitettaisiin, se olisi saman kokoinen kuin Sveitsissä – joka ei muuten ole mikään kehitysmaa sekään.

Kuten kaikkiin poliittisiin nuorisojärjestöihin, myös kokoomusnuoriin kuuluu monenlaista viheltäjää. Myös epävireistä. Talousliberaalien kokoomuslaisten keskuudessa on enemmänkin ajatus siitä, että valtion tulisi keskittyä ydinasioihin: nimenomaan kaikkein heikoimmista huolenpitämiseen. Ei massiivisiin yritystukiin, keskiluokan pulskistamiseen tai työssäkäyvien suojeluun työttömiltä (ay-liikkeen keskeinen tavoite).

Joskus tuntuu, että kansalaisille tulisi postittaa budjettikirja ja rakentaa siitä yksi A4-kokoinen vihkonen, jossa luvut käytäisiin läpi. Koskaan, milloinkaan, ikinä, ei Suomessa ole käytetty sosiaaliturvaan niin paljon rahaa kuin nyt.

Esimerkiksi helsinkiläisistä vuokra-asujista 60% saa asumistukea. Asumistuen kulut kasvavat jatkuvasti. Samalla vuokrat nousevat tähtitieteellisiksi aiheuttaen hyvinvointitappioita usealla eri mekanismilla kaikille. Silti huuto ei lopu – sosiaaliturva muka pienenee ja köyhät laitetaan kyykkyyn.

Koskaan, ikinä, milloinkaan ei Suomessa ole ollut niin hyvä olla pienituloinen, kuin juuri nyt. Valitus ei silti lopu.

Kukapa tosiasioita kaipaisi – puhumattakaan luvuista.

Tasavero vs. progressiivinen vero

Verotus on aihe, josta saa aikaan kiivasta debattia – ehdotit mitä tahansa, argumentteja löytyy puolesta ja vastaan. Tämä johtunee siitä, että harvassa aihealueessa yhdistyy pragmaattinen asioiden hoitaminen eli yhteiskunnan palveluiden ja rakenteiden rahoitus, sekä eettiset ja oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset.

Tasavero on prosenteissa mitattuna sama kaikille. Toki suurituloiset maksavat enemmän euroissa, mutta prosentti pysyy kaikille samana.

Joissain veroparatiisimaissa tosin on käytössä järjestelmä, jossa kaikki yritykset maksavat euroissa saman verran. Tällaiset maat ovat käytännössä aina OECD:n mustalla listalla.

Progressiivinen verotus tarkoittaa, että veroprosentti nousee tulojen noustessa. Suomessa tällainen järjestelmä on käytössä ja vieläpä maailmanlaajuisesti tarkasteltuna varsin kireänä versiona.

Toisaalta Suomessa on käytössä tasavero – nimittäin kunnallisvero. Kunnallisveroprosentti pysyy aina samana kunnan sisällä. Se tosin tavalliselle palkansaajalle ei näyttäydy sellaisena.

Myös yrityksillä on tasavero. Kaikki yritykset maksavat 20% tuloksestaan veroa. Sellaisia maita, joissa yritysvero olisi progressiivinen, ei juuri löydy. Se kannustaisi muuttamaan hyvät bisnekset pois maasta ja pitämään huonot.

Pääomatulovero on lähellä tasaveroa, mutta siihenkin on tehty progressioita. Pääomatuloveron ongelma on siinä, että järjestelmään on leivottu porkkanoita, joilla osan tuloista saa verovapaasti. Mikäli näitä verovapaita osinkoja tai muita etuja – kuten asunnon luovutusvoiton verovapautta – ei pääse hyödyntämään, vero on verrattain erittäin korkea.

Argumentteja voi aiheesta esittää lähes loputtomasti puolesta ja vastaan. Taloustieteellisessä mielessä taloudellinen toimeliaisuus laskee verotuksen kiristyessä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun ihmisillä on vähemmän syitä tehdä työtä tai sijoittaa rahojaan riskipitoisiin kohteisiin kuten yrityksiin, näin myös tehdään vähemmän. Tällöin yhteiskunnan hyvinvointi laskee.

Erilaisia eettisiä ja moraalisia perusteluita kaikkien osallistumisesta, veronmaksukyvystä ja siitä, että kukin kantaa kortensa kekoon, voi esittää loputtomiin. Nämä argumentit ovat usein vastakkaisia taloustieteellisen näkemyksen kanssa. Toki jokainen verojärjestelmä on pohjimmiltaan kompromissi erilaisista näkökulmista, kuten kuuluukin olla.

Kulutusluotto vs. luottokortti – argumentteja luottokortin puolesta

talouden_elvytysJokainen kuluttaja tekee elämänsä aikana useita suuria hankintoja. Tällaisia ovat mm. kodin kalusteet ja kodinkoneet, autoiluun liittyvät korjaukset, tietyt remontit, ulkomaanmatkat ja monet muut yli tuhannen euron hankinnat.

Toki samaan sarjaan kuuluu myös asunnon ja auton hankinta, mutta ne eivät kuulu tämän aiheen alle suuremmasta rahoitustarpeesta johtuen.

Ikuisuuskysymys on, tulisiko Matti Meikäläisen rahoittaa tämänkaltaiset menoerät käyttämällä luottokorttia vai hakemalla erikseen kulutusluottoa.

Vastauksia on yhtä monta kuin vastaajia.

Muutamia hyviä argumentteja luottokortin puolesta löytyy – tietysti löytyy vastaankin. Tärkein kulutusluoton puolesta puhuva seikka on se, ettei luottokortille saa sellaista luottorajaa, joka kulloisenkin hankinnan mahdollistaa. Tällöin tulee ”tyytyä” siihen, mikä on mahdollista.

Luottokortin hyvä puoli on se, että sen käyttäminen on pääsääntöisesti edullista. Riippuen jonkin verran kortista, mutta usein lyhyitä pätkiä, alle 45 päivää kestävä luotto on täysin maksutonta. Kulutusluotossa tässä vaiheessa olisi tullut jo tilin perustamiskustannukset, muut maksut ja potentiaalisesti korkeakin korko maksettavaksi.

Luottokortin ansaintalogiikka luottoyhtiön näkökulmasta ei perustu pelkästään korkoon vaan kauppiaalta perittäviin maksuihin. Nämä maksut ovat prosentin tai kalliimpien korttien tapauksessa useita prosentteja maksun suuruudesta.

Jos ostat vaikka sohvan hintaan 1000€, luottoyhtiö saattaa päästä vetämään välistä 25€. Sinulle tämä näkyy halvempana korkona, erilaisina kanta-asiakasetuina kuten pisteinä – ja kalliimpina tuotteiden hintoina, mutta se on eri artikkelin aihe.

Kannattaa huomioida, että joissain luottokorteissa on erittäin korkeat korot ns. maksuaikaominaisuuden jälkeen. Tämän tulisi vaikuttaa oikean luottokortin valitsemiseen.

Erilaiset luottokorttien vertailut auttavat tekemään järkevän päätöksen asiassa.

Yksi argumentti luottokortin valinnan puolesta on se, että voit valita maksuaikataulun itse. Kulutusluotoissa pääsee joustavasti valitsemaan takaisinmaksuajan ja usein lainaa voi lyhentää nopeammin tai valita maksuvapaita kuukausia, mutta luottokortin joustavuuteen on hankala päästä. Luottokortin laskun tullessa pääset käytännössä itse valitsemaan, paljonko haluat velkaa jättää ja paljonko sitä lyhennät.

Tämän artikkelin lähteenä on käytetty luottokortti.org -sivustoa.

Uskomushoitojen kieltäminen

Uskomushoito: kieltäminen vai salliminen? Pitäisikö uskomushoito kieltää tai ainakin rajoittaa uskomushoidon käyttämistä? Uskomushoito ja kuluttajansuoja – onko kuluttajansuojaa kunnolla edes?

On pelättävissä, että oikeudellinen sääntely uskomushoito -palveluissa on kovin puutteellista ja kuluttajansuojaa pitäisi ehdottomasti parantaa.  Olen sitä mieltä, että lapsia ja vakavasti sairaita ihmisiä ei saisi ”hoitaa” uskomushoidolla, vaan nimenomaan näyttöön ja tieteelliseen tutkimukseen perustuvalla lääketieteellä ainoastaan. On kyse ihmisten elämästä ja kuolemasta näissä uskomushoito -asioissa. On selvää, että uskomushoito -palveluntarjoaja toimii ammatillisesti paremmilla tiedoilla ja nimenomaan voittoa tavoitellen työllään, ja kuluttaja-asiakas on heikossa asemassa ja hänen tietonsa ovat vajavaisia.

Uskomushoito -asiakkaan kannalta kuluttajansuojelussa oleellista on, että uskomushoito -palveluntarjoajan on oltava mainonnassaan rehellinen, asiallinen ja totuudessa pysyvä. Lisäksi uskomushoito -palveluntarjoajan tuotteen / palvelun on oltava turvallinen sekä virheetön. Ongelman sattuessa uskomushoidolla hoidetun asiakkaan on saatava oikeudenmukainen kohtelu. Mutta jos uskomushoito -palveluntarjoajan potilas kuolee niin milläs sen korvaat?!

Ongelmallista uskomushoito -kuluttajansuojan suhteen on, että kuluttajalla ei ole suojaa irrationaalisten päätöksien tekemisestä ja niiden seurauksista, ja kuluttaja on heikossa asemassa, jos hän on sortunut uskomaan esimerkiksi että homeopatia parantaa diabeteksen tai psykoosin. Kuluttajansuojalainsäädäntö pitää kuluttajaa rationaalisena toimijana.

 

Uskomushoito kieltäminen – tarvitaanko lakia vai miten kuluttajansuojaa pitäisi parantaa?

Olen sitä mieltä, että uskomushoito -palveluntarjoajien valvontaa ja uskomushoidon käytön sallimista pitäisi kyllä tiukentaa. Lapsilta ja vakavasti sairailta pitäisi ainakin kieltää uskomushoito, koska pieleen menneen tai ylipäätään täyttä huuhaata olevan uskomushoidon seuraukset voivat olla todella vakavia. Tässä kohtaa tosin ongelma on, että mihin raja vedetään, mikä sairaus on niin vakava, että uskomushoitoa ei siihen tulisi sallia tarjottavan? Ainakin syöpä, diabetes, psykoosit yms. voisivat minun mielestäni olla sellaisia sairauksia, joissa otsikon aiheen ”uskomushoito kieltäminen” mukaisesti pitäisi uskomushoito kieltää lailla.

Uskomushoito kieltäminen – mihin raja vedetään, mikä on uskomushoitoa ja mikä ei ole?

Näkisin niin, että uskonnonharjoitukseen liittyvä esirukous sairaan parantumisen puolesta ja sielunhoito, jota esim. pappi antaa pyynnöstä sairaalle ei ole uskomushoitoa, eikä sellaista toimintaa pidä kieltää, vaan se kuuluu uskonnonvapauden puolelle. Rukoilusta ja sielunhoidollisesta keskustelusta ei ole mitään haittaa eikä vaaraa sairaalle, eikä tähän tarvita mitään ikärajojakaan.

Sen sijaan esimerkiksi homeopatia, korvavalot, enkeliterapia yms. uskomushoito, jota markkinoidaan vaikuttavana ja toimivana hoitona monenlaisiin ja jopa vakaviin sairauksiin pitäisi laittaa suurennuslasin alle ja tuollainen uskomushoito joutaisi tulla kielletyksi. Tai jos niiden totaalinen kieltäminen ei ole mahdollista, niin ainakin niiden käyttöä pitäisi rajoittaa rajaamalla tuollainen uskomushoito ”fiiliksen”,  mielialan kohentamiseen ja potilaan saamaan hyvää tekevään tunteeseen, että uskomushoito -palveluntarjoaja välittää, antaa aikaa ja kuuntelee potilastaan. Tuollaisena uskomushoito on jokseenkin harmitonta, ja kaikenlainen uskomushoito pitää velvoittaa tulemaan tehdyksi oikean lääkärin valvonnassa ja kokonaisvastuussa.

Muokkaus 12.12. Samaa on käsitellyt useissa kirjoituksissa, mm. tässä, Roskatiede-blogi.